Kesää odotellessa

Kevään kulun seuraaminen on yksi suomalaisten yhteisistä harrastuksista. Kukin laskee päiviä kesään milloin mitenkin: toiset käyttävät apunaan vanhaa kunnon kalenteria, toiset juhlapäiviä ja joidenkin mielestä kisakauden loppu tai alku kertoo kevään alkaneen.

Minä itse odotan kesää seuraamalla lintuja. Muuttolintujen saapuminen merkitsee minulle paljon ja pistän mielelläni merkille niiden saapumisajankohdat. Ensimmäisenä saapuvat yleensä joutsenet. Tänä vuonna näin ensimmäiset joutsenet maaliskuun tienoilla. Ne olivat luultavasti lentämässä sulaville viljapelloille ruokailemaan, kunnes järvet vapautuisivat jääpeitteestään.

Seuraavana, maaliskuun puolessavälissä, tulivat sorsat ja lokit. Ne kerääntyivät kevätjäiden suliin kohtiin meluisina joukkoina. Kevät oli todellakin alkanut, sillä lokit eivät tule ennen kuin jäät alkavat sulaa. Niiden tuleminen merkitsi talven selän lopullista murtumista ja talvitakkien varastoon viemistä.

Pioneerien tultua alkoi oikea auringonpaisteen ja uuden kasvun aika. Peipposia, rastaita ja muita kevään lintuja lensi nopeaan tahtiin ja toukokuun alkuun mennessä olivat jo todelliset kesän linnut, pääskyset, löytäneet tiensä Afrikasta kotikulmilleen. Joka paikasta kuului erilaista linnunlaulua ja koko luonto kuhisi pesintäpuuhissa.

Seuraava askel onkin linnunpoikasten odottelu. Varpusten poikaset ovat jo kuoriutuneet ja räystäämme alta kuuluu toisinaan suloista piipitystä emolintujen tuodessa niille ruokaa. Pian kotipihallamme hyppelee lyhytpyrstöisiä harakanpoikia ja oksilla istuskelee pieniä pulleita haarapääskyjä tuimine ilmeineen.