Minkälaisella mielellä koeviikottoman jakson jälkeen?

Klassikan viidennessä ja tämän vuoden viimeisessä jaksossa testattiin ”koeviikotonta jaksoa”. Aluksi idea kuulosti mielestäni sinänsä hyvältä. Jos ajattelee, niin oppimisen luulisi paranevan, sillä kurssin numero määräytyy koko jakson aikana tehdyistä töistä. Pakko myöntää, että ainakin minulla on ollut tapana lukea kurssikokeeseen edellisenä iltana ja siinä oli koko kurssin panostus. Nyt piti miettiä, että mitenkäs sitä oppimistyyliä pitäisi muuttaa, kun edellisen illan lukemisella ei kurssista selviäisikään.

Jakson ideana puheiden mukaan oli se, että minkäänlaisia kokeita ei pidettäisi. Arvosana annettaisiin tuntikäyttäytymisen, erilaisten ryhmätöiden ja esitelmien avulla. Todellisuudessa asia ei ollut näin mustavalkoinen. Kokeita oli joka viikko. Vaikka ne olivat pieniä testejä, piti niihin silti lukea. Pelkällä tunnilla kuuntelemisella ei niistä olisi saanut kiitettäviä arvosanoja. Edelleen haluan sanoa, että idea oli erittäin hyvä sinänsä. Mutta ongelmaksi muodostui se, että kokeita oli jokaisesta aineesta. Jos miettii, että oppilaalla on jaksossa 7 kurssia ja jokaisesta kurssista pieniä testejä koko jakson ajan, saattoi yhdellä viikolla olla jopa 5 erilaista testiä.

Onhan se ymmärrettävää, että jostain se numero on annettava, mutta mielestäni meitä oppilaitakin pitäisi yrittää ymmärtää. Saatamme olla koulussa aamukahdeksasta iltaneljään ja sen jälkeen menemme kotiin tekemään läksyjä. Tämä ei kuitenkaan tässä jaksossa ole riittänyt. Läksyjen jälkeen emme ole sulkeneet oppikirjoja, vaan olemme ryhtyneet lukemaan testeihin.

Tämä jakso saattaisi olla erittäin toimiva, jos kursseja olisi kerralla vain 3-4. Näin suurella määrällä kaikkia asioita ei vain pysty hoitamaan niin hyvin kuin haluaisi. Jostain on luovuttava, ja suurimmalle osalle se on tällä hetkellä ollut omat harrastukset ja vapaa-aika. Ei ole kenellekään mukavaa luopua joka päivä jostaikin, mistä nauttii, vain sen takia, että opettajat osaisivat antaa oikean arvosanan. Arvosana pitäisi yrittää antaa jollakin eri keinolla, esim. juuri tuntikäyttäytymisellä.

Kokeita ei kuitenkaan ole ollut aivan kaikissa aineissa. Esimerkiksi äidinkielessä koepäivän nimeksi oli annettu ”teemapäivä”. Teemapäivänä kävimme kävelemässä kaupunkia ympäri ja otimme kuvia kuopiolaisten kirjailijoiden muistomerkkien kanssa. Tehtäviksi saimme esim. puheiden pitämistä ja monologien harjoittelua. Kurssiarvosana muodostuu teemapäivän tehtävien lisäksi kurssin aikana tehdyistä esseistä ja tekstitaidonvastauksista.

Parastahan ”koeviikottomassa” jaksossa on ollut se, että se ei ole ollut lähelläkään koeviikotonta. Melkein jokaisesta aineesta on ollut pieniä testejä, mutta se ei ilmeisesti ole opettajille riittänyt. Koeviikolle on silti jätetty testi, joka joissain tapauksissa saattaa olla jopa laajempi kuin kokeet koeviikoilla normaalisti. Haluan sanoa, että me oppilaatkin olemme vain ihmisiä. Opettajat eivät ehkä ymmärrä, miten rankka tämä jakso on meille oikeasti ollut. Emme valita turhasta, sillä ei oikeasti ole mukavaa, että elämässä ei ole aikaa muulle kuin koululle.

Tekstini tarkoitus ei ole haukkua tätä jaksoa. Sen tarkoitus on kertoa, kuinka tämä jakso voisi oikeasti toimia, jos muutoksia tehtäisiin. Jakson idea kuitenkin on saada oppimiseen vaihtelua ja testata erilaisia opetus- sekä oppimismenetelmiä.

Sara Komulainen 14C