I Wish You Were Here

I can be tough

I can be strong

…

Herään hätkähtäen Avril Lavignen laulun alkusointujen pärähtäessä soimaan vierestäni ja painan haparoiden herätyksen pois päältä. Hetken vain makaan sängyssä siinä suloisessa unisessa maailmassa, jossa ei vielä muista edes omaa nimeään ja ajatukset tuntuvat unen jäljiltä sekavilta. Muistin hiljalleen palatessa mietin, miksi olin laittanut herätyksen soimaan edellisenä iltana, sillä olihan nyt sentään kesäloma. Vilkaisen kännykkäni ruutua ja huomaan kellon olevan vasta vähän päälle yksitoista. Vanhempani ovat jo lähteneet, sillä heillä on töitä muutamaa viikkoa lukuun ottamatta koko kesäloman, joten olen yksin hiljaisessa talossa.

Sitten se iskostuu mieleeni.

On 21.6.

Tänään on siskoni syntymäpäivä. Olin laittanut kellon soimaan, jotta muistaisin käydä ostamassa kukkia ja vierailla hänen luonaan. Hän on poissa, enkä ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Olen kuitenkin päättänyt, että tänään on päivä, jona kävisin tervehtimässä ja kertomassa, kuinka kaipaan häntä. Meillä oli tapana ennen hänen lähtöään käydä aina perheenä herättämässä syntymäpäiväsankari laulamalla onnittelulaulu ja tuomalla aamiainen ja lahjat sänkyyn. Siskoni lähdön jälkeen olemme kuitenkin erkaantuneet toisistamme ja talossamme on usein hiljaista, vaikka kaikki olisivatkin kotona. Enää ei vain ole mitään sanottavaa. Siskoni on se liima, jolla perheemme pysyi kasassa.

Nousen ylös sängystä hitaasti ja vähän ajan päästä olen jo matkalla läheiseen kukkakauppaan. Kiertelen kaupassa pitkään, kunnes lopulta päätän valita kimpun erivärisiä ruusuja. Matka sisareni luo ei ole bussilla matkatessa pitkä, mutta päätän jäädä jo muutamaa pysäkkiä aikaisemmin pois, jotta voisin kävellä ulkona ja selvitellä samalla ajatuksiani.

Auringon porottaessa kirkkaasti taivaalla ja lintujen laulun kaikuessa metsässä muistelen viimeistä tällaista päiväämme yhdessä. Me otimme aurinkoa ulkona koko päivän ja naurumme kuului varmasti lähes koko naapurustossa. En muista täysin mistä puhuimme, mutta muistan hänen kertoneen haluavansa pois täältä, haluavansa nähdä maailmaa. Hän ei kertonut miksi tai minne lähtisi, mutta kuulin hänen äänestään vienon, lähes tukahdutetun kaipuun nähdä jotain uutta, kokea jotakin merkittävää. Tiesin, että hän tunsi olonsa kuin häkkiin kahlituksi linnuksi täällä pienessä kylässä. Hänen sielunsa kuului osaksi jotakin suurempaa, kauniimpaa. Kerroin lähteväni hänen mukaansa, mutta hän vain hymyili minulle hellästi eikä sanonut mitään. Hän tiesi, että pidin tämän pienen paikan kotoisuudesta ja kiireettömästä elämän asenteesta, eikä hän uskonut, että jättäisin sen kaiken taakseni vain hänen vuokseen. En kuitenkaan ryhtynyt väittelemään hänen kanssaan vaan vietimme lopun päivää nauraen ja tehden kaikkea enemmän tai vähemmän järkevää.

Seuraavana päivänä hän oli poissa.

Minne tie vie?

Lopulta saavun siskoni luokse ja annan hänelle kukat ja pienen, itsetehdyn kortin, jossa on kuva meistä ja johon olen kirjoittanut sanat yhdestä meidän lempikappaleistamme:

And I remember all those crazy things you said

You left them running through my head

You´re always there, you´re everywhere

But right now I wish you were here

All those crazy things we did

Didn’t think about it just went with it

You´re always there, you´re everywhere

But right now I wish you were here

Muutama kyynel vierähtää poskelleni, kun ajattelen hänen lähtöään. Tiedän, ettei hän ajatellut lähteä tavalla jolla hän meni, vaan se oli seurausta sarjasta häneen liittymättömiä asioita. Kyynelten valuessa nyt vapaasti minä kuiskaan hänelle lupauksen, että lähtisin ja näkisin maailmaa ja veisin palasen hänen muistoaan kaikkialle, minne hän halusi, mutta mitä ei ehtinyt kokea. Soperran hänelle jäähyväiseni ja nousen polviltani, joille olin lysähtänyt saapuessani hänen luokseen.

Kävellessäni pois, taakseni jää siskoni muistolle pystytetty harmaa kivi, jonka edessä on kimppu keltaisia ja valkoisia ruusuja, jotka kuvaavat ystävyyttä, vapautta ja kaipuuta.

Tänään on 21.6 eli tasan kuusitoista vuotta siskoni syntymästä ja lähes vuosi hänen kuolemastaan.

What I´d do to have you

here, here, here

I wish you were here

Jannika Honkanen

Biisi on Avril Lavignen Wish You Were Here