Enemmän kuin luokkakokous
Jälleennäkemisen riemua Klassikalla - Virva Eskelinen-
Klassikasta 30 vuotta sitten ylioppilaiksi kirjoittaneet tapasivat toisensa äitienpäivän alla toukokuussa. Yli viisikymmentä entistä klassikkalaista kokoontui Opistotielle ihmettelemään koulun uutta teknologiaa, valoisaa aulaa ja pingispöytiä, nostalgisia aulaportaita yms., mutta ennen kaikkea toisiaan. Kolmekymmentä vuotta takana, mutta se ei näkynyt eikä tuntunut missään!
Tässä on se vuosikerta, joka pystytti patsaan koulunsa pihalle. Iloisesti todettiin, että se on vielä tukevasti paikoillaan.
Tässä on se vuosikerta, joka pystytti patsaan koulunsa pihalle. Iloisesti todettiin, että se on vielä tukevasti paikoillaan.
Tässä on se vuosikerta, joka pystytti patsaan koulunsa pihalle. Iloisesti todettiin, että se on vielä tukevasti paikoillaan.
Tässä on se vuosikerta, joka pystytti patsaan koulunsa pihalle. Iloisesti todettiin, että se on vielä tukevasti paikoillaan.
Tässä on se vuosikerta, joka pystytti patsaan koulunsa pihalle. Iloisesti todettiin, että se on vielä tukevasti paikoillaan.
Ajattomuuden (harha)tunnetta oli omalta osaltaan luomassa lehtori Sakari Svärd, joka oli koululla kanssamme ja kierrätti meitä eri luokissa kertoen nyky-Klassikan kuulumisia. Silloisen 3d-luokan luokanvalvoja ei ollut muuttunut ollenkaan: yhtä sydämellinen ja työhönsä paneutunut hän oli kuin vuosina 1983 – 1986. Hän oli etsinyt entiset arviointikirjat ja palautellut meitä mieleen niiden avulla! Paikalla olivat opettajista myös 3b:n luokanvalvoja, uskonnon ja psykologian opettaja Marja-Leena Karjala (ent. Saresma) sekä 3c:n luokanvalvoja, äidinkielen opettaja Leena Hiltunen.
Pitkästä aikaa päästiin pulpetteihin istumaan. Sakari Svärd kertoi, miten matematiikan tunteja nykyisin nauhoitetaan. Osa kuunteli ja osa ei – kuten silloin ennenkin…
Pitkästä aikaa päästiin pulpetteihin istumaan. Sakari Svärd kertoi, miten matematiikan tunteja nykyisin nauhoitetaan. Osa kuunteli ja osa ei – kuten silloin ennenkin…
Pitkästä aikaa päästiin pulpetteihin istumaan. Sakari Svärd kertoi, miten matematiikan tunteja nykyisin nauhoitetaan. Osa kuunteli ja osa ei – kuten silloin ennenkin…
Pitkästä aikaa päästiin pulpetteihin istumaan. Sakari Svärd kertoi, miten matematiikan tunteja nykyisin nauhoitetaan. Osa kuunteli ja osa ei – kuten silloin ennenkin…
Pitkästä aikaa päästiin pulpetteihin istumaan. Sakari Svärd kertoi, miten matematiikan tunteja nykyisin nauhoitetaan. Osa kuunteli ja osa ei – kuten silloin ennenkin…
Pitkästä aikaa päästiin pulpetteihin istumaan. Sakari Svärd kertoi, miten matematiikan tunteja nykyisin nauhoitetaan. Osa kuunteli ja osa ei – kuten silloin ennenkin…
Merkkivuositapaamisemme alkoi perjantaina 6. toukokuuta etkoilla Kummisedässä. Siellä soitti luokkatoverimme Pekka Mikkosen bändi Keskimalja. Lauantaina 7. toukokuutta vierailimme Klassikalla, minkä jälkeen menimme lounastamaan Puijon Torniin ja discoilemaan Puijon Majalle. Luokkatoverimme Tiina Heinonen, joka toimii nykyisin yrittäjänä Puijolla, oli hankkinut paikalle nuoruutemme legendaarisen dj Niten. Niten soittamien kasaribiisien tahtiin iltamme jatkui aina aamutunneille asti, ja joidenkin menojalka kopisi vielä pitkälle sunnuntaihin kaupungin sykkeessä.
Keväinen hetki yhdessä oli enemmän kuin luokkakokous. Se oli paluuta nuoruuteen ja abikesään, Klassikan oppi- ja välitunneille, ensimmäisen poika- tai tyttöystävän kainaloon, tulevaisuuden haaveisiin… Kerta kaikkiaan voimaannuttava viikonloppu! Olimme kaikki tosi iloisia siitä, että Klassikka kuuluu elämäämme.
Ja vinkki teille nykyklassikkalaisille: kannattaa ottaa omien ryhmäläisten yhteystietoja talteen, jotta sitten ”vanhana” voi muistella näinkin haltioituneena menneitä.
Virva Eskelinen, yksi juhlijoista, Klassikasta vuonna 1986 ylioppilaaksi kirjoittanut
Abit vuosimallia -86 ryhmäkuvassa iki-ihanilla koulun portailla. Huomasimme heti, että presidenttien kuvia ei enää portaikossa ole. Silloin ennen presidentit seurasivat meidän päivittäistä opiskeluamme.