Tämä romaani jäi mieleeni ainiaaksi

Hiiriä ja ihmisiä

John  Steinbeck

Tammi, 1937

John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -romaani (1937) kertoo 1930-luvun pulavuosista. Kirjassa kaksi hyvin läheistä köyhää renkiä – nokkela George ja lapsenhölmö, mutta voimakas Lennie – koittavat saada elantoa tekemällä töitä tiloilla. Ongelmana on, että Lennie onnistuu aina aiheuttamaan vahinkoja hallitsemattomilla voimillaan.

Rakastuin kirjaan täysin. Ensimmäiseksi haluan nostaa esille Steinbeckin kerrontatavan. Lukija luki tekstiä ikään kuin olisi ollut huone tai tila, missä asiat tapahtuivat ja mihin ihmiset tulivat. Se sai miettimään, tajuavatko ihmiset, miten kaikki tavarat vain ovat, kun olemme poissa tilasta. Miten kaikki on rauhallista ja periaatteessa tavarat, jotka ovat meille niin kovin tärkeitä, ovat turhia. Ymmärsin siitä sen, miten ympäristö ei tosiaankaan tarvitse ihmistä, mutta kun ihminen tulee, se tarvitsee ympäristöä.

Toiseksi haluan kehua tarinaa itseään. Kirja oli lyhyt ja juoni ei ollut kovin hääppöinen, sillä paikat pyörivät samoina ja ihmiset paljolti vain keskustelivat keskenään. Silti Georgen ja Lennien side piti tiukasti nenän kiinni kirjassa. Oli pakko seurata ihastuneena, miten Lennie järjesti Georgelle jatkuvasti päänvaivaa, mutta vaikka George oli kuinka vihainen vain, hän ei jättänyt Lennietä ikinä yksin tapahtumien kanssa. Lukijana toivoin koko sydämestäni, että miehet olisivat onnistuneet saamaan rahaa kokoon ja ostamaan oman tilan, jossa elellä. Kun loppuratkaisu sitten tuli ja yllätti täysin, se sai muutaman kyyneleenkin vierimään pitkin poskea. Halusin tietää lisää. Pystyikö George jatkamaan elämäänsä noin?

Hassua, miten kirja voi saada näin vahvoja tunteita aikaan. Se on kuitenkin keksitty tarina. Voiko siis olla niin, että ihmiset tavallaan eivät haluaisi elää todellisuutta. Niin, että kun tällainen kirja annetaan eteen, haluaisi suoraan hypätä sen sisään.

Steinbeckin romaani perustuu tosin vanhoihin tositapahtumiin eli tällaista on oikeasti ollut. Mutta vaikka ennen on ollut tuollaista kurjuutta, niin elämän tarkoitus on ollut saada elantoa ja selviytyä. Monet miettivätkin nykypäivänä, mikä on elämän tarkoitus, kun periaatteessa nykyihmisen ei tarvitse tehdä mitään itse?