Ryhmäytymispäivä Klassikan tyyliin

Syk­sy ja kou­lu­a­her­rus ovat jo pit­käl­lä ja syys­sa­teet al­ka­vat muut­tua pian lu­mek­si. Syys­lo­mil­ta pa­lat­tu­aan Klas­sik­ka viet­ti ryh­mäy­ty­mis­päi­vää, jol­loin ur­hei­lu­lu­ki­o­lai­set tu­tus­tut­ti­vat opis­ke­li­joi­ta eri­lai­siin ur­hei­lu­la­jei­hin. Pari Non So­lu­min toi­mit­ta­jaa, eli me, Ju­lia ja Mia, tark­kai­li­vat ta­pah­tu­maa. Ja­kaan­nuim­me aa­mul­la kou­lul­le ja Sa­von Sa­no­mat -aree­nan jal­ka­pal­lo­pis­teel­le.

Shakki – taktisia siirtoja ja leppoisaa tunnelmaa

Luo­kas­sa 201 sha­kin pe­luu oli jo täy­des­sä käyn­nis­sä. Il­mas­sa oli jat­ku­vas­ti mu­ka­van lep­poi­saa, siir­toi­hin liit­ty­vää pu­heen­so­ri­naa. Shak­ki oli mel­ko mo­nel­le aika uusi, eri­koi­nen ja ko­kei­lun­ar­voi­nen asia. Erik Rön­kä, 11E, kul­jes­ke­li pe­laa­jien jou­kos­sa an­ta­en heil­le hy­viä pe­liin liit­ty­viä neu­vo­ja. Hän ker­toi aloit­ta­neen­sa la­jin 10-vuo­ti­aa­na ja men­neen­sä 11-vuo­ti­aa­na ker­hoon pe­laa­maan.

– Se on kiin­nos­ta­va laji, jos­sa op­pii koko ajan uut­ta. Sii­hen kuu­luu pal­jon edus­tus­mat­ko­ja myös ulko­mail­la. Vii­me hel­mi­kuus­sa kä­vin Is­lan­nis­sa, Erik ker­too.

– La­jin myö­tä saa myös uu­sia ka­ve­rei­ta

Sha­kin huo­nok­si puo­lek­si hän ni­me­ää sen, että kou­lun ja har­ras­tuk­sen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen on vä­lil­lä vai­ke­aa. Hän ker­too har­joit­te­le­van­sa joka päi­vä ja pi­tä­vän­sä sii­tä päi­vä­kir­jaa. Tur­nauk­sis­sa hän käy pari ker­taa kuu­kau­des­sa.

En­tä­pä tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mat la­jin suh­teen? – Ha­lu­ai­sin pe­la­ta am­ma­tik­se­ni shak­kia. Saa­han ki­sois­ta pal­kin­to­ra­ho­ja ja pys­tyy niil­lä elät­tä­mään it­sen­sä. Sha­kin opet­ta­mi­nen­kin on ki­vaa hom­maa.

Mitä miel­tä Erik on ylei­ses­ti ur­lus­ta?
– On­han se mah­ta­va jut­tu. Pys­tyy aa­mui­sin tree­naa­maan ja sil­lä ta­val­la yh­dis­tä­mään kou­lun sii­hen hy­vin. Saa kurs­se­ja ja saa kurs­si­mää­riin myös hel­po­tus­ta.

Mis­tä sha­kis­ta kiin­nos­tu­neen kan­nat­tai­si mie­les­tä­si aloit­taa? – Kuo­pi­os­sa pyö­rii maa­nan­tai­sin Sha­kin ys­tä­vät -ker­ho. Ne­tis­sä on myös mah­dol­lis­ta pe­la­ta esi­mer­kik­si si­vul­la www.flyor­die.com. Pi­dän ne­tis­sä Joen­suun shak­ki­ker­ho -blo­gia, kan­nat­taa käy­dä lu­ke­mas­sa!

Lentopallo – erilaisia lyöntejä ja ryhmähenkeä

Seu­raa­va koh­de oli len­to­pal­lo­pis­te. Siel­lä aloi­tet­tiin eri­lai­sil­la ver­ryt­te­lyil­lä, ku­ten kä­sien- ja ran­tei­den pyö­rit­te­lyil­lä ja muil­la lii­ke­ra­dan har­joit­te­luil­la. Sen jäl­keen siir­ryt­tiin lyön­ti­har­joit­te­luun; tyy­le­jä sii­hen oli­vat hiha­lyön­ti, sor­mi­lyön­ti ja isku­lyön­ti. Po­ruk­ka ja­kaan­tui kah­tia, ja toi­nen osa har­joit­te­li en­sin heit­tä­mäl­lä ten­nis­pal­lo­ja sei­nää vas­ten. Sit­ten siir­ryt­tiin­kin käyt­tä­mään ihan oi­ke­aa len­to­pal­loa syöt­tä­mäl­lä sitä en­sin pa­ril­le ja lo­pul­ta ver­kon yli. Itse len­to­pal­lo­peli tun­tui ole­van mel­ko tasa­vä­ki­nen, ja alku­kan­keu­den jäl­keen ru­pe­si nä­ky­mään hie­no­ja lyön­te­jä. Har­joi­tus teki mes­ta­rin, täs­sä­kin. Ryh­mä­hen­ki näyt­ti kas­va­van toi­sia tsemp­paa­mal­la ja kom­mu­ni­koin­ti jouk­ku­een jä­se­nien vä­lil­lä har­joit­tui.

Kak­kos­vuo­si­kurs­si­lai­nen, Emi­lia Joen­salo, suos­tui haas­tat­te­luun pe­lien jäl­keen. Hän mai­nit­si ko­keil­leen­sa la­jia en­sim­mäis­tä ker­taa toi­sel­la luo­kal­la. Emi­li­aa pari vuot­ta van­hem­pi iso­sis­ko pe­la­si len­to­pal­loa, jo­ten hän­kin in­nos­tui sii­tä.

Emi­lia ker­toi tree­naa­van­sa jouk­ku­een kans­sa il­tai­sin nel­jä ker­taa vii­kos­sa. Aamu­tree­ne­jä hä­nel­lä on muu­ta­man ker­ran vii­kos­sa. Yh­teen­sä tree­ne­jä on 10–12. Vä­hän alle puo­let koos­tuu hä­nen mu­kaan­sa fy­sii­kan tree­nauk­ses­ta.

– Nau­tin tree­naa­mi­ses­ta, sii­tä tu­lee hyvä olo, ad­re­na­lii­ni­taso ko­ho­aa. Koor­di­naa­tio ke­hit­tyy. Se pi­ris­tää päi­vää mu­ka­vas­ti. Sen avul­la py­syy kun­nos­sa ja sa­mal­la saa myös ka­ve­rei­ta. Peli­reis­sut kuu­lu­vat tie­tys­ti myös la­jiin.

Entä onko la­jis­sa jo­tain huo­noa?
– Se vie niin pal­jon ai­kaa, ett­ei muu­hun jää­kään sitä ko­vin­kaan pal­jon. Mut­ta olen kyl­lä hy­väk­sy­nyt sen. Mah­dol­li­set vam­mau­tu­mi­set ovat ikä­viä. Jos­kus jos tu­lee pe­lis­sä mon­ta vir­het­tä pe­räk­käin, vaa­tii hen­kis­tä kant­tia saa­da it­sen­sä ka­saan ja tsem­pa­ta it­se­ään hy­viin suo­ri­tuk­siin.

Emi­li­al­la on aika vah­vat tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mat la­jiin liit­ty­en. – Pe­laan nyt nais­ten 1. sar­jas­sa ja ta­voit­tee­na­ni oli­si mes­ta­ruus­lii­gaan pää­se­mi­nen. Ulko­mail­la pe­laa­mi­nen­kin oli­si hie­noa, mut­ta siel­lä on tosi kor­ke­at vaa­ti­muk­set.

La­jis­ta kiin­nos­tu­nei­ta Emi­lia neu­voo ky­sy­mään neu­vo­ja mah­dol­li­sil­ta sitä har­ras­ta­vil­ta tu­tuil­ta tai ot­ta­maan roh­ke­as­ti yh­teyt­tä seu­raan. Hä­nen mu­kaan­sa Be­ach Vol­ley on ke­vy­em­pi laji aloit­taa.

– Jos ha­lu­aa lisä­tie­toa len­to­pal­los­ta, voi men­nä kat­so­maan pe­le­jä ihan pai­kan pääl­le. Esi­mer­kik­si Neu­la­mä­es­sä on mies­ten pe­le­jä vii­kon­lop­puisin.

Tyt­tö pi­tää ur­lus­sa hy­vä­nä aamu­tree­ne­jä, kurs­si­suo­ri­tuk­sia ja mah­dol­li­suut­ta kas­vat­taa tree­ni­mää­rää.

Päi­väl­lä suun­ta­sim­me Kuo­pio-hal­lil­le tark­kai­le­maan la­je­ja. Huh­hui­jaa, mil­lai­nen vi­li­nä siel­lä kävi! Kaik­ki­al­ta kuu­lui kan­nus­tus­huu­to­ja, pu­heen­so­ri­naa ja opet­ta­jat kuu­lut­ti­vat tie­do­tuk­sia vä­hän vä­liä. Muil­la­kin kou­luil­la tai­si olla siel­lä jon­kin sor­tin ur­hei­lu­päi­vä. Vä­lil­lä jou­tui pel­kää­mään, jäi­si­kö siel­lä ah­ke­rien pik­ku­juok­si­joi­den alle!

Alppihiihtopiste – vauhtia ja tasapainoilua

Alp­pi­hiih­to on mo­nel­le ehkä vä­hän har­vi­nai­sem­pi ja eri­koi­sem­pi laji, jo­ten oli hyvä että sii­tä­kin oli pis­te. Siel­lä­kin star­tat­tiin ver­ryt­te­lyil­lä. Po­ruk­ka kie­ri lat­ti­al­la, teki vat­sa­li­has­liik­kei­tä, ete­ni vaik­ka min­kä­lai­sin ta­voin lat­ti­al­la: kont­taa­mal­la, si­vut­tain. Pis­tee­seen kuu­lui myös ka­pe­al­le tan­gol­le kii­pe­ä­mi­nen, sil­lä py­sy­mi­nen ja sil­lä kä­ve­ly, puo­mil­la kä­ve­ly ja es­tei­den ylit­tä­mi­nen. Kier­rok­sen lop­pu­vai­hee­seen kuu­lui puk­ki­hyp­pe­ly ja ehkä se suu­rim­man osan kes­to­suo­sik­ki – juus­to­me­reen hyp­pää­mi­nen. Aika haus­kan­nä­köis­tä me­noa! Lo­puk­si po­ruk­ka otti pal­lot ja teki nii­den avul­la tasa­pai­no­har­joi­tuk­sia.

Kou­lum­me abi, Emma Kam­mo­nen, näyt­ti osal­lis­tu­jil­le esi­merk­kiä ra­dan läpi­käy­mi­ses­tä ja an­toi haas­tat­te­lun pis­teen päät­ty­mi­sen jäl­keen. Hän on aloit­ta­nut las­ket­te­lun to­del­la pie­ne­nä, jo 3-vuo­ti­aa­na. Hän ker­toi pi­tä­neen­sä sii­tä aluk­si vauh­din ta­kia ja sik­si, että se on tal­vel­la har­ras­tet­ta­vaa. Näin te­ke­mi­sen­puu­te ei pää­se is­ke­mään kyl­mä­nä ja lu­mi­se­na vuo­den­ai­ka­na.

Hän tree­naa kak­si ker­taa päi­väs­sä, mikä kuu­los­taa tosi hur­jal­ta. Hän kui­ten­kin pi­tää yh­den lepo­päi­vän vii­kos­sa.

– Mur­to-osa har­joit­te­lus­ta koos­tuu aamu­tree­neis­tä. Suu­rin osa tree­naa­mi­ses­ta ta­pah­tuu siis kou­lun ulko­puo­lel­la, Emma ker­toi. Hy­vä­nä hän pi­tää la­jis­sa eri­tyi­ses­ti sitä, että pää­see syk­syi­sin har­ras­tus­lei­ril­le ulko­mail­le; Suo­mes­sa kun ei ole sil­loin lun­ta.

Hän ku­mo­si na­pa­kas­ti la­jiin liit­ty­vät ste­re­o­ty­pi­at.

– Mo­net luu­le­vat, että meil­le vain pis­te­tään mo­not ja suk­set jal­kaan ja että las­ke­taan sit­ten vain alas. Ei se ole vain sitä. Tämä on tosi rank­ka ja myös kal­lis laji, tu­han­sia eu­ro­ja ku­luu vuo­des­sa. Se myös vie tosi pal­jon ai­kaa ja la­jia pi­tää ra­kas­taa to­sis­saan.

Ai­koo­ko Emma si­säl­lyt­tää la­jin tu­le­vai­suu­teen­sa? – En käy enää ki­sois­sa, mut­ta lii­kun­ta ja tree­nit jat­ku­vat nor­maa­lis­ti. Lu­ki­on jäl­keen ur­hei­lu jat­kuu liik­ku­mal­la ja mah­dol­li­sil­la ur­hei­lu­hie­ro­jan opin­noil­la. Tal­vi­sin aion val­men­taa ju­ni­o­ri­har­ras­ta­jia, vaik­ka hei­tä ei ole­kaan niin pal­jon kuin en­nen. Oli­si kyl­lä hyvä, jos tu­li­si myös uu­sia har­ras­ta­jia.

Mis­tä uu­sien har­ras­ta­jien sit­ten kan­nat­tai­si et­siä tie­toa? – Et­si­kää net­ti­sivuilta oman paik­ka­kun­nan hiih­to­seu­ra. Tääl­lä Kuo­pi­os­sa se on PHS eli Kuo­pi­on hiih­to­seu­ra. Sen val­men­ta­ja­na on Ossi Pi­ri­nen, joka oli mu­ka­na Klas­si­kan päi­väs­sä.

Em­man mie­li­pi­teet ur­lus­ta ero­a­vat mui­den haas­ta­tel­tu­jen kom­men­teis­ta. – Tääl­lä ur­lus­sa on mo­nen la­jin har­ras­ta­jia, mikä on hyvä jut­tu. On myös hyvä, että tämä on isos­sa kau­pun­gis­sa.

Mäkihyppy – rullailua ja ponnistelua

Mäki­hyp­py­pis­teel­lä ryh­mä­läi­set las­ki­vat alas lius­kaa, jon­ka taka­o­sas­sa oli tan­ko ai­van kuin hyp­py­tor­nis­sa. Sit­ten he las­ki­vat skeit­ti­lau­dan tyyp­pi­sel­lä ju­tul­la lius­kan alas ja pon­nis­ti­vat it­sen­sä pat­jal­le. Kuu­lui mo­nen­lai­sia nau­run purs­kah­duk­sia ja ”ääni­te­hos­tei­ta” ku­ten kar­jah­te­lua.

Ky­syin Joo­nas Lön­nil­tä (10C) ja Jani Kor­ho­sel­ta (09) muu­ta­man ky­sy­myk­sen la­jis­ta. Mo­lem­mat ovat in­nos­tu­neet mäki­hy­pys­tä mel­ko ai­kai­sin, 13- ja 7-vuo­ti­ai­na, telk­ka­ria kat­sel­les­saan.

Ja­nin tree­nei­hin kuu­lu­vat kou­lun aamu­tree­nit kou­lun puo­les­ta kol­me ker­taa vii­kos­sa. Joo­nas tree­naa joka päi­vä. Hä­nen oh­jel­maan­sa kuu­luu mm. voi­mis­te­lua ja tai­to­tree­niä.

Mikä on­kaan se la­jin pa­ras jut­tu? Hyp­pää­mi­nen, jos po­jil­ta ky­sy­tään. – Muis­sa la­jeis­sa ei voi ko­kea sa­mo­ja jut­tu­ja.

– Huo­no puo­li on pai­non kans­sa kik­kai­lu. On vai­ke­aa pi­tää pai­no la­jiin so­pi­va­na, Jani ker­toi. Joo­nas on sa­maa miel­tä, mut­ta täy­den­tää vie­lä, että se vai­kut­taa rat­kai­se­vas­ti suo­ri­tuk­seen.

Poi­kien tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mat ovat mel­ko sa­man­kal­tai­set: He ha­lu­a­vat me­nes­tyä maa­il­mal­la ja pääs­tä kier­tä­mään Eu­roop­paa.

– Oli­si vai­ke­aa yh­dis­tää kou­lu ja ur­hei­lu il­man ur­lua. Kil­pai­lu­mat­kat ja aamu­tree­nit ovat mu­ka­via, Jani sa­noi.

Joi­ta­kin var­mas­ti kiin­nos­ta­vat mäki­hy­pyn va­rus­teet ja hin­nak­kuus. Voi­sit­te­ko ker­toa sii­tä?

– Aloit­te­li­joil­le tu­lee vä­li­neet seu­ran puo­les­ta, eikä laji ole muu­ten­kaan ko­vin kal­lis ver­rat­tu­na joi­hin­kin mui­hin la­jei­hin. La­jis­ta saa tie­toa ot­ta­mal­la yh­teyt­tä Pui­jon hiih­to­seu­raan ja ky­sy­mäl­lä pai­kan­pääl­tä.

Yleisurheilu – kirppuhyppyjä ja kansainvälisiä unelmia

Yleis­ur­hei­lu­pis­teel­lä la­jiin tu­tus­tu­jat ma­ka­si­vat se­läl­lään ja heit­te­li­vät jal­ko­jaan puo­lel­ta toi­sel­le. Sen jäl­keen oli­vat vuo­ros­sa kir­put, joi­den te­ke­mi­nen ei ole­kaan ai­van help­poa. Hy­pyt al­koi­vat kui­ten­kin su­jua hie­nos­ti, kun la­jin har­ras­ta­jat näyt­ti­vät esi­merk­kiä.

Yleis­ur­hei­li­jois­ta ta­pa­sin Tuo­mas Rou­va­lin ja Mil­la Mik­ka­sen. Rou­va­li ker­toi aloit­ta­neen­sa har­joit­te­lun 15-vuo­ti­aa­na, mut­ta kil­pai­le­mi­nen al­koi jo nel­jä vuot­ta ai­em­min. Mik­ka­nen puo­les­taan oli 13-vuo­ti­as aloit­ta­es­saan tree­naa­mi­sen. Mo­lem­mat kiin­nos­tui­vat la­jis­ta, kun huo­ma­si­vat pär­jää­vän­sä sii­nä. Mik­ka­nen li­sä­si, että yleis­ur­hei­lun moni­puo­li­suus hou­kut­ti aloit­ta­maan sen. Hei­dän mu­kaan­sa laji pa­ran­taa kes­kit­ty­mis­tä ja ajan­käy­tön suun­nit­te­lu hel­pot­tuu. Li­säk­si yleis­kun­to kas­vaa. Huo­no­ja puo­lia ei heti tul­lut mie­leen, mut­ta ly­hy­en mie­tin­nän jäl­keen Mik­ka­nen kek­si yh­den.

– Jos­kus tun­tuu sil­tä, ett­en jak­sai­si tree­na­ta ol­len­kaan. On­nek­si tun­ne ei kui­ten­kaan kes­tä kau­aa.

Ur­lus­ta mo­lem­mil­la oli pal­jon po­si­tii­vis­ta sa­not­ta­vaa: aamu­tree­nit hel­pot­ta­vat ur­hei­lun ja kou­lun yh­teen­so­vit­ta­mis­ta, ja pie­nem­pi kurs­si­mää­rä aut­taa jak­sa­maan. Tu­le­vai­suu­des­sa mo­lem­mat ta­voit­te­le­vat kan­sain­vä­lis­tä me­nes­tys­tä.

Sähly – täysillä reikäpallon perässä

Säh­lyä pe­laa­va Lau­ri Gun­nap on yleis­ur­hei­li­joi­den kans­sa sa­maa miel­tä sii­tä, että urlu hel­pot­taa kou­lun ja ur­hei­lun yh­dis­tä­mi­ses­sä.

– Aloi­tin säh­lyn kak­si vuot­ta sit­ten, kun ka­ve­rit pyy­si­vät mu­kaan tree­nei­hin. Olen kyl­lä ol­lut aina kiin­nos­tu­nut la­jis­ta.

Gun­na­pin mu­kaan säh­lyä pe­lat­ta­es­sa kun­to kas­vaa ja kil­pai­lun jäl­keen on hyvä olo. Huo­no­ja puo­lia säh­lys­sä ei hä­nen mie­les­tään ole.

– Unel­ma­ni säh­lyn suh­teen on ede­tä niin pit­käl­le kuin tai­dot riit­tä­vät. Lii­gaan asti oli­si hie­noa pääs­tä, Gun­nap ker­toi lop­pu­ver­ryt­te­lyn jäl­keen. Het­keä ai­em­min sali­ban­dy­pis­teel­lä use­at la­jin ko­kei­li­jat oli­vat pe­lan­neet no­pe­a­tem­poi­sia ”kol­me vas­taan kol­me” -pe­le­jä. Säh­ly­kau­ka­lon tun­nel­ma ku­vas­ti Klas­si­kan päi­vää lois­ta­vas­ti: ken­täl­lä pai­ne­taan täy­sil­lä, mut­ta kau­ka­lon lai­dal­la ote­taan ren­nos­ti.

Näi­den la­jien li­säk­si oli mah­dol­li­suus ko­keil­la mm. ten­nis­tä, jää­kiek­koa, Ju­kan juok­su­het­keä ja uin­tia. Nii­tä emme va­li­tet­ta­vas­ti pääs­seet kat­so­maan, mut­ta päi­vä oli mu­ka­va ja moni­puo­li­nen ja toi hy­vää vaih­te­lua kou­lu­a­her­ruk­seen.

Miia Lai­ne ja Ju­lia Pa­ka­ri­nen

Shak­ki­mes­ta­rit

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!

Klik­kaa ku­vaa näh­däk­se­si sen suu­rem­pa­na!