Toimittajat esittäytyvät, osa 1

Perttu Korhonen, 11B

Olen Pert­tu Kor­ho­nen, toi­sen vuo­den klas­sik­ka­lai­nen. Pää­dyin Non So­lu­min toi­mi­tuk­seen ke­vääl­lä 2012, jol­loin nyt elä­ke­päi­vi­ään viet­tä­vä Lee­na Hil­tu­nen suos­tut­te­li mi­nua osal­lis­tu­maan leh­den toi­min­taan jo­ten­kin ”ek­syt­ty­ä­ni” hä­nen luok­kaan­sa juu­ri toi­mi­tuk­sen pa­la­ve­rin al­ka­es­sa. En oi­ke­as­taan ol­lut aluk­si osal­lis­tu­mis­mie­les­sä mu­ka­na, mut­ta lo­pul­ta ta­ju­sin ole­van lii­an myö­häis­tä kiel­täy­tyä Lee­nan kut­sus­ta, jo­ten pää­dyin lait­ta­maan ni­men pa­pe­riin ja ryh­tyä tuu­mas­ta toi­meen.

Kiin­nos­tuk­sen koh­teis­ta tär­keim­piä ovat mu­siik­ki, yh­teis­kun­nal­li­set asi­at ja po­li­tiik­ka, tie­to­tek­niik­ka, lu­ke­mi­nen ja pe­laa­mi­nen. Mu­siik­ki on va­paa-ajan ak­ti­vi­tee­teis­tä­ni ehkä kes­kei­sin, sil­lä kuun­te­len mu­siik­kia par­haim­mil­laan usei­ta tun­te­ja päi­väs­sä. Mu­siik­ki­ma­ku­ni vaih­te­lee elekt­ro­ni­sen ala­la­jeis­ta vaih­to­ehto­roc­kin ja -po­pin kaut­ta hip hop­piin asti eli olen lä­hes­tul­koon kaik­ki­ruo­kai­nen. Yllä­pi­dän You­tu­bes­sa mu­siik­ki­ka­na­vaa, jol­la on kir­joi­tus­het­kel­lä n. 4000 ti­laa­jaa ja jos­kus teen (tai ai­na­kin yri­tän teh­dä) jon­kin sor­tin sä­vel­lyk­siä tie­to­ko­neel­la. Mai­nit­sen vie­lä, että vaik­ka po­li­tiik­ka kiin­nos­taa ja luen ah­ke­ras­ti uu­ti­sia yh­teis­kun­nal­li­sis­ta asi­ois­ta, en ole min­kään puo­lu­een tai jär­jes­tön jä­sen, mut­ta ehkä vie­lä joku päi­vä. Eri­tyis­tä lii­kun­ta­har­ras­tus­ta mi­nul­la ei täl­lä het­kel­lä ole, mut­ta lenk­kei­len ja sa­moi­len luon­nos­sa sil­loin täl­löin ja ke­säl­lä myös pyö­räi­len usein.

Lem­pi­ai­nei­ta­ni kou­lus­sa ovat äi­din­kie­li ja muut kie­let, his­to­ria ja yh­teis­kun­ta­oppi, psy­ko­lo­gia ja mu­siik­ki. Aion kir­joit­taa yo-kir­joi­tuk­sis­sa äi­din­kie­len, eng­lan­nin/ruot­sin, pit­kän sak­san, pit­kän ma­te­ma­tii­kan, yh­teis­kun­ta­opin ja mah­dol­li­ses­ti his­to­ri­an tai psy­ko­lo­gi­an. Tu­le­vai­suu­den suun­ni­tel­mat ovat muu­ten vie­lä vä­hän avoin­na, mut­ta to­den­nä­köi­ses­ti pää­dyn jo­na­kin päi­vä­nä am­mat­tiin, joka liit­tyy ta­val­la tai toi­sel­la jo­hon­kin lem­pi­ai­nee­see­ni.

Juuso Kääriäinen, 11C

Olen Juu­so Kää­ri­äi­nen, 17-vuo­ti­as klas­sik­ka­lai­nen. Käyn lu­ki­o­ta tois­ta vuot­ta ja tar­koi­tus oli­si hä­vit­tää kaik­ki 75 kurs­sia alta pois ja kir­joit­taa vii­ti­sen ai­net­ta ke­vää­seen 2014 men­nes­sä.

Asun Sor­sa­sa­los­sa. Se on se pie­ni saa­ri Kuo­pi­on poh­jois-osas­sa, sen läpi tem­pai­see päi­vit­täin noin 28 000 ajo­neu­voa Kuo­pi­on ja Sii­lin­jär­ven vä­lil­lä, mut­ta olen yksi sen vain 173 asuk­kaas­ta. Ke­säi­sin lii­kun ko­to­a­ni kes­kus­taan moot­to­ri­pyö­räl­lä, tal­vi­sin mat­kaan lin­ja-au­tos­sa.

Lem­pi­mu­siik­kia mi­nul­la ei var­si­nai­ses­ti ole, hy­vät kap­pa­leet joi­ta mu­siik­ki­kir­jas­tos­ta­ni löy­tyy, ei­vät kat­so tyy­li­la­jia. Erää­nä päi­vä­nä olen is­kel­mä-tuu­lel­la, toi­se­na päi­vä­nä taa­sen ryt­mi­mu­sii­kil­la ja jo­na­kin päi­vä­nä lä­mä­sen klas­si­sen sin­fo­ni­an kai­ut­ti­mis­ta­ni ulos. Ehkä ai­no­at tyy­lit, mit­kä voin suo­raan ra­ja­ta pois ovat me­tal­li­mu­siik­ki ja nyky­ajan main­stre­am-R&B, joka on jo pelk­kää ra­han­tah­ko­a­mis­ta tie­to­ko­neel­la.

Mi­nua on sa­not­tu ”yh­teis­kun­nal­li­ses­ti val­veu­tu­neek­si”. Olen­kin kiin­nos­tu­nut yh­teis­kun­nal­li­sis­ta asi­ois­ta. Sa­no­ma­leh­ti tu­lee lu­e­tuk­si päi­vit­täin, koti­maa- ja ta­lous­si­vut ovat kai­kis­ta kiin­nos­ta­vim­pia. Kir­joit­ta­mi­nen, pu­hu­mi­nen ja pä­te­mi­nen­kin on haus­kaa puu­haa. Olen aset­ta­nut it­sel­le­ni ta­voit­teen, ett­en kos­kaan jäi­si sa­nat­to­mak­si. Sii­nä olen aika hy­vin py­sy­nyt, mut­ta väit­te­le­mi­ses­sä voi sii­tä­kin huo­li­mat­ta tul­la edel­leen pa­taan, aika­lail­la, mut­ta vas­taa­ja saa olla jo aika hyvä! Yh­teis­kun­nal­li­nen tie­to on erit­täin hyvä kei­no ky­niä jot­kut pys­tyyn!

Kou­lu­ai­neis­ta ma­te­ma­tiik­ka ja ruot­si ovat mie­les­tä­ni ra­sit­ta­vim­mat ai­neet. Ma­te­ma­tiik­ka on pit­kä, ajat­te­lin rai­va­ta it­se­ni sii­tä läpi, meni mi­ten meni, mut­ta on­han kes­ki­ar­vo­ni kui­ten­kin yli 6! Las­ke­mi­nen ei ole mi­nun hei­ni­ä­ni, sik­si kom­pen­soin sitä kir­joit­ta­mi­sel­la.

Äi­din­kie­li, yh­teis­kun­ta­oppi ja his­to­ria ovat mi­nua kiin­nos­ta­via ai­nei­ta. Pi­dän kir­joit­ta­mi­ses­ta, muu­ten en ehkä löi­si näp­päi­miä toi­sen pe­rään tä­tä­kään var­ten. Täh­tään äi­din­kie­les­sä erin­o­mai­sek­si kir­joit­ta­jak­si, ja täy­del­li­sek­si suo­men kie­len hal­lit­si­jak­si. Kos­kaan ei voi il­mais­ta it­se­ään lii­kaa tai lii­an hy­vin.

Har­ras­tan vi­deo- ja valo­ku­vaus­ta var­sin ah­ke­ras­ti. Tie­to­ko­nee­ni on mo­nen sa­dan gi­gan edes­tä täyn­nä kai­ken­lai­sia ku­vauk­sia 2005 vuo­des­ta läh­tien, jol­loin sain vi­de­o­ka­me­ran syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si. Se tie on­kin vie­nyt mi­nua var­si­nai­sek­si sana-se­pok­si; kir­joit­ta­mi­ses­ta tu­lee olo, että saa jo­ta­kin ai­kai­sek­si ja pys­tyy pa­laa­maan hy­väl­lä ta­paa men­nee­seen.

Kir­joit­ta­mi­sel­la ja ku­vaa­mi­sel­la on tiet­ty yh­teys: ne do­ku­men­toi­vat aja­tuk­sia ja ym­pä­ril­lä ta­pah­tu­via asi­oi­ta. Maa­il­ma muut­tuu jat­ku­vas­ti, eikä muis­toi­hin jää kaik­kea, saa­tik­ka niin tar­kas­ti. Jo­kai­nen teks­ti jää elä­mään. Sik­si olen tyy­ty­väi­nen oman elä­mä­ni ma­te­ri­aa­li­pan­kis­ta, jo­hon olen ku­van­nut ja kir­joit­ta­nut kai­ken­lais­ta jo vuo­sia. Olen luo­nut pie­nen hen­ki­lö­koh­tai­sen aika­ko­neen.

In­nok­kais­ta kir­joi­tus­tai­pu­muk­sis­ta­ni huo­li­mat­ta, pää­dyin leh­den­te­ki­jäk­si sat­tu­mal­ta ja il­man ha­keu­tu­mis­ta. Sa­mal­la ta­val­la, kuin Per­tun kans­sa: ek­syim­me erää­seen tyh­jään luok­kaan, jos­sa ka­ve­rim­me Juu­so oli is­tus­ke­le­mas­sa. Luok­ka oli vie­lä tyh­jä, em­me­kä tien­neet että siel­lä oli käyn­nis­ty­mäs­sä Non So­lum –ko­kous. Leh­den sil­loi­nen ve­tä­jä, Lee­na, tuli si­sään ja mie­hit­ti oven, ikään kuin pyy­dys­tä­en mei­dät leh­teen. Eipä sii­hen sa­naa saa­nut vä­liin ja hom­ma pol­kais­tiin käyn­tiin. En­sim­mäi­set ju­tut teh­tiin ”Pe­ran” kans­sa ke­vään 2012 leh­teen.

Ole­mi­nen mu­ka­na Non-So­lu­mis­sa tömp­pä­sen taas yh­den uu­den rau­dan liek­kei­hin. Kel­lo tu­lee­kin jo puo­li kol­me yöl­lä, mut­ta kir­joit­ta­mi­nen on par­haim­mil­laan tä­hän ai­kaan, kun on täy­sin hil­jais­ta ja aja­tus kul­kee. Täs­tä saa sit­ten mak­saa aa­mul­la… Pää­asia kui­ten­kin on, että pys­tyn tuot­ta­maan laa­du­kas­ta teks­tiä tä­hän leh­teen tei­dän lu­et­ta­vak­si!

Juuso Jonninen, 11A

 Olen Juu­so Jon­ni­nen, 17-vuo­ti­as toi­sen vuo­den opis­ke­li­ja Klas­si­kas­sa.

Pää­dyin leh­den toi­mi­tuk­seen vä­hän en­nen Pe­raa ja kai­maa­ni Juu­soa. Vii­me ke­vää­nä Lee­na kävi ky­sy­mäs­sä mi­nua väli­tun­nin ai­ka­na toi­min­taan mu­kaan, mi­hin suos­tuin. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la ai­noa teh­tä­vä­ni oli ku­vien ot­ta­mi­nen. Sitä en­nen olen toi­mi­nut Klas­si­kal­la eri­lai­sis­sa valo­ku­vaus­teh­tä­vis­sä. Nyt olen ot­ta­nut lisä­teh­tä­viä kou­lun leh­den toi­min­nas­sa: teen leh­den net­ti­ver­si­o­ta yh­des­sä muu­ta­man muun toi­mit­ta­jan kans­sa ja saa­tan kir­joit­taa seu­raa­viin nu­me­roi­hin jut­tu­ja.

Olen mo­nel­le en­sim­mäi­sen vuo­den opis­ke­li­jal­le tut­tu tu­to­roin­ti­teh­tä­vis­tä var­sin­kin ke­säl­tä ja syk­syl­tä. Näis­sä teh­tä­vis­sä olen pyr­ki­nyt ole­maan oma it­se­ni. It­sen­sä no­laa­mi­nen on vä­lil­lä ihan mu­ka­vaa.

Valo­ku­vaus­har­ras­tuk­se­ni aloi­tin ylä­kou­lun yh­dek­sän­nen luo­kan alus­sa bi­o­lo­gi­an kas­vi­ko­ko­el­man in­noit­ta­ma­na. En­ti­ses­sä ylä­kou­lus­sa­ni Hat­sa­las­sa työs­ken­te­li eri­tyis­o­pet­ta­ja­na Sii­lin­jär­ven Ka­me­rat ry:n (Sii­Ka ry) pu­heen­joh­ta­ja. Hä­nel­tä ky­syin sil­loin neu­vo­ja luon­to­ku­vauk­seen, ja hän hou­kut­te­li ka­me­ra­seu­ran toi­min­taan. Sii­hen liit­ty­mis­tä en ole ka­tu­nut, kos­ka siel­tä olen saa­nut pal­jon op­pia. Pää­sään­töi­ses­ti har­ras­tan luon­to­ku­vaus­ta, mikä nä­kyy mm. kou­lun leh­den ku­vis­sa. Hen­ki­lö­ku­vauk­seen olen pe­reh­ty­nyt eten­kin Klas­si­kan valo­ku­vaus­teh­tä­vis­sä. Luon­to­ku­vaus on vä­lil­lä ai­kaa vie­vää, mut­ta haus­kaa. Ku­vaan pää­sään­töi­ses­ti eri eläin­la­je­ja, joi­ta on ker­ty­nyt rei­lus­sa kah­des­sa ja puo­les­sa vuo­des­sa n. 260. Vii­me ke­vää­nä eri­kois­tuin lin­tu­ku­vauk­seen.

Har­ras­tuk­sii­ni kuu­luu myös suun­nis­tus Kuo­pi­on Suun­nis­ta­jis­sa. Suun­nis­tus ja luon­to­ku­vaus tu­ke­vat hy­vin toi­si­aan, kos­ka maas­tos­sa lii­kut­ta­es­sa mo­net kiin­nos­ta­vat ku­vaus­koh­teet tu­le­vat esil­le.

Kou­lus­sa olen kiin­nos­tu­nut eni­ten yh­teis­kun­ta­o­pis­ta, bi­o­lo­gi­as­ta, psy­ko­lo­gi­as­ta ja ku­vik­ses­ta. Olen li­säk­si kiin­nos­tu­nut po­li­tii­kas­ta. Yo-kir­joi­tuk­set aloi­tan kol­man­nen vuo­den syk­syl­lä bi­o­lo­gi­al­la. Lu­ki­on jäl­keen aion men­nä va­rus­mies­pal­ve­luk­ses­sa so­ti­las­po­lii­si­joh­ta­ja­kou­lu­tuk­seen, min­kä jäl­keen suun­taan yli­o­pis­toon lu­ke­maan bi­o­lo­gi­an ja maan­tie­don opet­ta­jak­si tai tur­val­li­suus­a­lal­le ku­ten po­lii­sik­si.

Sit­ten tar­kem­min leh­teen ku­vaa­mis­ta­ni ku­vis­ta. Nämä ku­vat olen ku­van­nut pää­sään­töi­ses­ti tä­män vuo­den syk­sy­nä. Muu­ta­ma on kyl­lä­kin ku­vat­tu vas­taa­va­na vuo­den ai­ka­na vuo­si sit­ten. Ku­vaus­paik­koi­na ovat ol­leet näis­sä ku­vis­sa pit­käl­ti ko­ti­ni lähi­ym­pä­ris­tö Pui­jon­laak­sos­sa. Ku­vat ovat lin­tu­voit­toi­sia, mut­ta ku­viin mah­tuu myös ku­via ora­vas­ta, kuu­täp­lä­pir­kos­ta ja ka­me­ran hei­lau­tus­ku­via. Hei­lau­tus­tyy­li on yksi suo­sik­ki­ku­vaus­ta­vois­ta­ni, kos­ka sil­lä saa muo­vat­tua koh­teen eri­lai­sek­si il­man ku­van­kä­sit­te­ly­oh­jel­maa.

Pert­tu Kor­ho­nen. Klik­kaa ku­vaa suu­ren­taak­se­si!

Juu­so Kää­ri­äi­nen. Klik­kaa ku­vaa suu­ren­taak­se­si!

Juu­so Jon­ni­nen. Klik­kaa ku­vaa suu­ren­taak­se­si!