Matti Karhunen - luontoa rakastava humanisti

Aluksi ajatus kasvokkain haastattelemisesta jännitti, mutta jännitys laukesi välittömästi, kun ovella oli vastassa herttainen pariskunta, Klassikalla pitkään opettajana ja rehtorina toiminut Matti Karhunen Tuulikki-puolisoineen. Karhunen ohjasi meidät sohvalle esitellen lukuisilla valokuvilla koristeltua kotiaan. Keskustelu aukesi heti ja vaihdoimme ajatuksia niin entisestä, kuin nykyisestäkin lukiostamme.

Karhunen kertoi koulun nimen vaihtuneen useaan otteeseen hänen ollessaan siellä töissä. Aluksi koulu oli vain poikakoulu, jonne tytöt tulivat vuonna 1965.

Vuonna -32 syntynyt Karhunen tunnettiin oppilaidenkin keskuudessa ”vanhana Nallena”. Hän yritti ylläpitää mahtavaa Klassikan henkeä parhaansa mukaan ja hänen ovensa oli aina avoin opiskelijoille ja opettajille. Kun kysyimme häneltä parasta muistoa, ei hän osannut sitä sanoa, sillä kysymys tuli kuulema liian nopeasti.

Karhunen toimi ensin maantiedon ja luonnontieteiden lehtorina vuoteen 1972 asti, jolloin hänet nimitettiin rehtorin virkaan. Rehtorina hän toimi 23 vuoden ajan, jolloin hän oli määrätietoisesti mukana mm. viemässä kouluamme urheilulukioksi. Samalla syntyi myös Pohjois-Savon ensimmäinen luokaton lukio. Tosin Rouva Karhunen entisenä äidinkielen lehtorina puoltaa luokallista lukiota, jotta olisi helpompi nähdä opiskelijoiden kehitys esim. kirjoittamisessa.

Rehtorina Karhunen sai koulullemme merkittävää arvostusta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Syksyllä -94 opetushallituksen järjestämässä valtakunnallisessa koulutuksen tulosforumissa Klassikka mainittiin esimerkkinä yhtenä kuudesta hyvin toimivasta lukiosta.

Opiskelun sähköistymistä ja lukion teknologiaa Karhuset kommentoivat pohtimalla, että käytännössä kaikki vaikeutuu. ”Aluksi on opeteltava monimutkaisten vempaimien käyttö”. Toisaalta nykyaikaistumisesta on myös hyötyä.

Herra Karhunen kertoo muistavansa Yleisradion pitämän valtakunnallisen vieraan kielen ylioppilaskuuntelun. Teknologian pettäessä olisi saattanut monelta jäädä kuuntelut tekemättä. Hän kertoo, ettei opetussuunnitelma juuri muuttunut vuosien saatossa. ”Biologian kirjoihin tuli eniten muutoksia, kun DNA-molekyyli tuli tutummaksi Suomessa 50-luvulla.”

Kun kerroimme Karhuselle, että oppituntimme kestävät 75 min putkeen, hän naurahti sanoen: ”nyt joku roti!” Hänen aikanaan lukiossa oppitunnit olivat lyheympiä, ja siksi hän kommentoikin meidän tuntejamme ns. tuplatunneiksi. Karhunen kommentoi, että nykypäivänä kurssien lisäksi tehdään paljon enemmän töitä. Hänen aikanaan kursseilla ”opettaja opetti ja oppilaat oppivat”. Silloin ei ollut ylimääräisiä ryhmätöitä tai esseitä oppituntien lisänä. 

Kuopion Klassikan historiikki ja matrikkeli 1940-2010 tiivistää Karhusen persoonan luontoa rakastavaksi humanistiksi, joka toivotti aina uusille ylioppilaille ”Korkeimman siunausta”.

Petra Komppula ja Veera Kärkkäinen