Klassikan parhaat muistot

Muistot ovat tärkeä osa elämäämme. Niiden avulla voimme pitää lähellä ne hetket, joista emme ole vielä valmiita päästämään irti ja jotka haluamme pitää mukana lopun elämäämme. Muistot kertovat, missä olemme olleet ja mitä olemme kokeneet. Kaikesta ympärillä olevasta tulee jonain päivänä muistoja, niin myös Klassikasta. Siksipä päätin Klassikan syntymäpäivän kunniaksi palata ajassa taaksepäin ja selvittää, minkälaisia ovat opiskelijoiden ja opettajien parhaat muistot siitä.

Opiskelijoiden keskuudessa suurin osa hyvistä muistoista liittyivät Klassikalla järjestettyihin juhliin ja erikoisohjelmaa sisältäviin päiviin, kuten penkkareihin, ykkösten tervetulijaispäivään ja vanhojen tansseihin. Jotkut taas eivät keskittyneet harmaata arkea värittäviin juhlapäiviin, vaan pikemminkin pieniin onnellisiin hetkiin koulukavereiden kanssa. Moni muisti myös erityisen hyvin ensimmäisen päivänsä ja sen, kuinka he tapasivat ihmisiä, jotka tätä nykyä ovat tulleet heille läheisiksi.

Opettajat taas muistivat parhaiten Klassikan yhä vahvana esiintyvän avoimen ryhmähengen ja ystävällisyyden. Monen mieleenpainuvin kokemus oli, kuinka kouluun tullessaan opettajat ja oppilaat toivottivat heidät vilpittömästi tervetulleeksi uuteen työpaikkaan ja varmistivat, että he tunsivat itsensä kotoisaksi. Lisäksi useat saivat jo heti ensimmäisestä työpäivästään lähtien tunteen siitä, että klassikkalaiset oikeasti viihtyivät täällä. He myös muistivat erityisen hyvin jopa jo vuosia sitten luokassa tapahtuneita hauskoja ja opettavaisia tilanteita.

Olivat muistot Klassikasta sitten minkälaisia vain, jokainen opiskelija ja työntekijä tulee varmasti muistamaan täällä vietetyt vuodet.

Olen selvittänyt jo opiskelijoiden ja opettajien parhaat muistot, mutta työni ei ole vielä ohi. Haastattelujen aikana aloin pohtia, mikä onkaan minun paras muistoni Klassikasta. Tämä kysymys osoittautuikin haastavammaksi, kuin uskoinkaan. Ihania muistoja on vain yksinkertaisesti liikaa ja niistä on vaikea valita yhtä parasta. Muistan paljonkin päiviä ja tilanteita, joita en voisi koskaan unohtaa. Muistan, kuinka tapasin ensimmäisen lukiokaverini ja sen, kuinka liityin Non Solumiin. Muistan potkiaiset, penkkarit, vanhojen tanssit ja tietenkin sen, kun saavutin tavoitteeni ja korotin numeroita.

Mutta nyt olen päässyt sopuun ja päättänyt parhaan muistoni. Minun paras muistoni on Klassikka: kaikki mitä täällä on tapahtunut ja joka ikinen päivä, jonka olen täällä viettänyt, on osa yhtä suurta muistoa. Ja kuten moni opettaja on sanonut, täällä oikeasti viihtyy. Klassikka on paras koulu, jossa olen tähän mennessä opiskellut ja olen enemmän, kuin kiitollinen siitä, että olen pääsyt tänne ja saanut kokea tämän. Siksi haluankin omistaa lämpimän kiitoksen tämän koulun opettajille, opiskelijoille ja henkilökunnalle. Kiitos, Klassikka.

Emilia Malvila