Kysymyksiä ja keskustelua 9.11.

Piispan vierailu Kuopion klassillisella lukiolla

Sa­lis­sa kävi ko­hi­na 9.11. Pai­kal­le ko­koon­tui liki­main 300 op­pi­laan jouk­ko pa­nee­li­luon­toi­seen piis­pan­tar­kas­tuk­seen. Ky­sees­sä on van­ha pe­rin­ne, jos­sa piis­pa kier­tää seu­ra­kun­nan tar­koi­tuk­se­na tie­dus­tel­la, mitä alu­eel­la asu­vil­le hen­ki­löil­le kuu­luu. Klas­si­kal­la tämä tar­koit­ti kes­kus­te­lua, piis­pa Jari Jolk­ko­sen kans­sa, jo­hon myös op­pi­laat pää­si­vät osal­lis­tu­maan.

Ky­sy­myk­siä ky­syt­tiin kai­ken kaik­ki­aan noin 12, joi­den ai­heet oli­vat lai­das­ta lai­taan tasa-ar­voi­ses­ta avio­liit­to­lais­ta lem­pi­su­per­san­ka­riin. Saim­me tie­tää esi­mer­kik­si, mit­kä ovat piis­pan työ­teh­tä­viä, tai mitä me nuo­ret pys­tym­me te­ke­mään köy­hien hy­väk­si.

Pa­ne­lis­tei­na Vee­ra Kärk­käi­nen, Juho Karp­pi­nen, Satu Tam­me­kan, Joo­nas Pit­kä­lä

Alus­sa oli vuo­ros­sa ky­sy­mys piis­pan tyy­pil­li­ses­tä työ­päi­väs­tä. Vas­tauk­se­na se, ett­ei sel­lais­ta ole, vaan päi­vien toi­men­kuva vaih­te­lee. Usein ai­kaa ku­luu ko­kouk­sis­sa, on­gel­mia rat­kais­ta­es­sa, siu­lun­hoi­dos­sa tai yrit­tä­jien kans­sa vel­jeil­tä­es­sä. Par­haik­si asi­oik­si työs­sään piis­pa luki sen, kun rii­tai­sil­la työ­pai­koil­la saa­daan sopu tai pää­dy­tään rat­kai­suun, kun ih­mi­sel­lä on suru.

Ar­ki­sis­ta ky­sy­myk­sis­tä siir­ryt­tiin no­pe­as­ti ajan­koh­tai­siin ai­hei­siin, joi­ta oli­vat tasa-ar­voi­nen avio­liit­to­laki, maa­han­muut­to, lei­pä­jo­not ja val­ti­on leik­kauk­set. Piis­pa to­te­si tasa-ar­voi­seen avio­liit­to­la­kiin liit­ty­nee­seen ky­sy­myk­seen, että asi­ois­ta on kes­kus­tel­ta­va rau­hal­li­ses­ti. Mie­li­pi­tei­tä on pal­jon. Esil­le otet­tiin ajan ku­lu­es­sa syn­ty­neet, ehkä jopa käy­tän­nön, pe­rin­teet, jot­ka ovat muo­van­neet ny­kyis­tä mal­lia sel­lai­sek­si, kuin se on.

Seu­raa­vak­si pu­hut­tiin pa­ko­lais­krii­sis­tä, jo­hon nuo­ret sai­vat sa­noa omat mie­li­pi­teen­sä. Kir­kon vas­tuus­ta pa­ko­lais­krii­sis­tä piis­pa to­te­si kir­kon omaa­van osa­vas­tuun asi­an hoi­ta­mi­ses­ta. Kun re­surs­sit ei­vät muil­la toi­mi­joil­la rii­tä, kirk­ko aut­taa par­haan­sa mu­kaan. Kun ky­syim­me mie­li­pi­det­tä lei­pä­jo­nois­ta, oli vas­taus se, että lei­pä­jo­not ovat merk­ki sii­tä, kuin­ka Suo­mi on epä­on­nis­tu­nut teh­tä­väs­sään. – Kai­kil­la täy­tyi­si olla mah­dol­li­suus ko­tiin ja ruo­kaan.

Ih­mis­ten tu­li­si tie­dos­taa myös köy­hät ja an­taa myö­tä­tun­toa sekä ym­mär­rys­tä, sil­lä se on vä­hin­tä, mitä voim­me teh­dä toi­sel­le, – ja­kaa toi­sen taak­ka het­ken ai­kaa. Opis­ke­li­jat eh­dot­ti­vat seu­ra­kun­nal­le pa­rem­pia ta­po­ja olla yh­tey­des­sä nuo­riin. Eh­do­tuk­sia oli­vat muun mu­as­sa so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­tä­mi­nen ja eri­lai­set ta­pah­tu­mat.

Kah­vit­te­lua yh­des­sä opis­ke­li­joi­den ja Piis­pan seu­ru­een kans­sa en­nen ti­lai­suu­den al­kua.

Nyky­ai­kai­sen maa­il­man suu­rim­mak­si on­gel­mak­si osoit­tau­tui it­sek­kyys, val­ti­on leik­kauk­set ke­hi­tys­apu­ra­hois­ta har­mil­li­sik­si ja usko Ju­ma­laan ilon ja kii­tok­sen sä­vyt­tä­mäk­si.

Ja lem­pi­su­per­san­ka­ri ei ai­na­kaan löy­dy ilta­leh­den ot­si­kois­ta. Ta­pah­tu­ma päät­tyi  lä­het­tä­mi­sen sa­noi­hin, ja opis­ke­li­jat rien­si­vät tun­neil­leen, ehkä mie­lis­sään uu­sia aja­tuk­sia.

Noo­ra Heis­ka­nen