Pääkirjoitus: Lapsuuteen unohdettu luovuus

Huo­ma­sin vä­hän ai­kaa sit­ten, mi­ten isos­sa ase­mas­sa tai­teen luo­mi­nen on las­ten ar­jes­sa. Pik­ku­sis­ko­ni tuo päi­vit­täin ko­tiin piir­rus­tuk­sia kou­lus­ta. Se tun­tuu nor­maa­lil­ta, jo­ten mie­len­kiin­tois­ta on­kin, mi­ten se häi­pyy ko­ko­naan elä­mäs­täm­me ala-aste­iän yli­tyt­tyä.

Muis­tat­te­ko, mi­ten es­ka­ris­sa oli aina jo­kin as­kar­te­lu me­nos­sa ja ala-as­teel­la kai­kil­la piir­rus­tus­vi­hot? Mel­kein jo­kai­sen lap­si­per­heen ul­la­kol­ta löy­tyy laa­ti­kol­li­sia täyn­nä las­ten tai­de­te­ok­sia, jo­ten en tai­da olla ai­nut, jon­ka lap­suu­teen liit­ty­vät kiin­te­äs­ti vesi­vä­rit ja ves­sa­pa­pe­ri­rul­la­kii­ka­rit. Suu­rin osa lap­sis­ta is­tu­te­taan sor­mi­vä­rien eteen, kun kynä ei vie­lä edes pysy kä­des­sä. Lap­sen tai­teel­lis­ta ke­hi­tys­tä pi­de­tään niin tär­ke­ä­nä, että sitä mi­ta­taan jopa neu­vo­las­sa.

Tai­tei­lu kui­ten­kin lop­puu, sii­nä mis­sä leik­ki­mi­nen­kin. Ku­vaa­ma­tai­to muut­tuu va­lin­nai­sek­si, eikä ku­kaan enää tyr­ky­tä vaha­lii­tu­ja. Tun­tuu, että piir­tä­mi­nen ja maa­laa­mi­nen on mo­nil­le vas­ten­mie­lis­tä. Ai­na­kin ku­vik­sen pa­kol­li­nen kurs­si an­taa sel­lai­sen ku­van. Joh­tuu­ko tai­teen lop­pu­mi­nen siis ihan vain sii­tä, että ih­mi­siä ei re­hel­li­ses­ti kiin­nos­ta vai tiu­kas­ti ra­ja­tuis­ta ai­heis­ta, kan­nus­tuk­sen puut­tees­ta ja kä­siä kui­vat­ta­vas­ta sa­ves­ta? On vai­kea ku­vi­tel­la, että tai­teen pe­rus idea kä­sil­lä luo­mi­ses­ta, oli­si se, joka he­rät­tää in­hoa.

Jo­tain tai­teel­lis­ta nuo­ret­kin kyl­lä te­ke­vät omas­ta tah­dos­taan. Valo­ku­vaus, blo­gien ja ins­tag­ra­mien päi­vit­tä­mi­nen vaa­tii yl­lät­tä­vän pal­jon sil­mää. Ku­vien täy­tyy mät­sä­tä ja vä­rien liu­kua nä­tis­ti ku­vas­ta toi­seen. Ai­kui­sil­la ti­lan­ne tun­tuu ole­van kur­jem­pi. Har­va käyt­tää vä­häis­tä va­paa-ai­kaan­sa tai­tei­luun, eikä so­si­aa­li­nen me­di­a­kaan ole niin läs­nä.

Ai­kui­nen ih­mi­nen ei ehkä tar­vit­se leik­ki­mis­tä sii­nä mis­sä lap­si, mut­ta entä tai­det­ta? Tun­tuu has­sul­ta, mi­ten ohi­tam­me asi­an, joka on kui­ten­kin iso osa ih­mi­syyt­tä. Vai­kut­tai­si­ko tai­teen päi­vit­täi­nen te­ke­mi­nen ai­voi­him­me, li­säi­si­kö se on­gel­man rat­kai­su ky­ky­äm­me tai yleis­tä luo­vuut­tam­me? Oli­si mie­len­kiin­tois­ta näh­dä tai­teel­li­suus osa­na ar­kea. Vai­ku­tuk­sia nä­kyi­si var­mas­ti ai­na­kin jo­hon­kin suun­taan.

Tä­män kuun Non So­lu­mis­sa pää­pai­no on klas­sik­ka­lais­ten tai­de­har­ras­tuk­sis­sa. Vas­taam­me ky­sy­myk­siin sii­tä, mi­ten luo­mis­pro­ses­si ta­pah­tuu ja mil­lais­ta on soit­taa bän­dis­sä. Ehkä joku ai­heis­tam­me in­nos­taa myös si­nua ko­kei­le­maan jo­tain uut­ta!

So­fia Kont­ro