Runoja

Kulkija

Va­lon mää­rä aina vain vä­he­nee
Lun­ta tuis­kut­taa kul­kies­sa hä­mä­räs­sä
Ei mää­rän­pää­tä vie­lä näy
Koh­ta on kul­ki­ja pi­me­äs­sä
Ja mat­ka­lai­nen vie­lä käy
Kyl­mä pi­tää sor­met jääs­sä
Hän on poik­keus kun
Ei mat­kus­te­ta sääs­sä täs­sä
As­kel on pit­kä vie­lä
Vain mää­rän­pää aina mie­les­sä
En­nen kuin lu­men­lyh­ty nä­kyy
Aja­tus käy kas­vois­sa pet­ty­neis­sä
Mel­kein kul­ki­ja kol­kut­taa ovel­le
Mel­kein on hän mää­rän­pääs­sä

Tärkeintä

Ei tar­vit­se lah­jaa hie­noin­ta
Jou­lu­pa­pe­riin pa­ke­toi­da
Tär­kein­tä on aja­tus
Ei lah­jan hin­ta, kal­leus
Jos­kus riit­tää kort­ti
Joka ker­too, joku vä­lit­ti
Muis­ta kui­ten­kin toi­voa
Hä­nel­le hy­vää jou­lua

Joulun yö

Pie­niä as­ke­lei­ta ik­ku­nan alla
Tar­kis­tet­tu­na ovat las­ten lis­tat
Pu­nais­ta vä­läh­tää ta­lon kul­mal­la
Jäl­keen ovat jää­neet vain lah­jat

Non So­lumJou­lu­kuu 2014 - In­ter­na­ti­o­nal Christ­mas22.12.2014