Venäläinen joulu - Valon juhla koko kansalle

Jou­lun mer­ki­tys on ve­nä­jäl­lä pie­ni ver­rat­tu­na vaik­ka­pa vuo­den koho­koh­taan, eli uu­den vuo­den juh­laan. Suo­mes­sa ja Ame­ri­kas­sa jou­lua juh­li­taan lah­jo­jen, Jou­lu­pu­kin ja not­ku­van jou­lu­pöy­dän kera, kun taas ve­nä­läi­set paas­to­a­vat ja ru­koi­le­vat jou­lun ai­kaan. Mis­tä tämä suu­ri ero kan­sal­li­suuk­sien vä­lil­lä sit­ten oi­kein joh­tuu?

Ve­nä­jäl­lä jou­lua ei vie­te­tä jou­lu­kuus­sa, ku­ten useim­mis­sa mais­sa, vaan tam­mi­kuun alku­puo­lel­la suo­ma­lai­sen lop­pi­ai­sen ai­kaan. Jou­lun myö­häi­sem­pi ajan­koh­ta joh­tuu ju­li­aa­ni­sen ka­len­te­rin seu­raa­mi­ses­ta. Sen mu­kaan Kris­tuk­sen syn­ty­mä­päi­vä on 7. päi­vä tam­mi­kuu­ta mei­dän ka­len­te­ris­sam­me. Jou­lu­aat­to on siis 6. päi­vä ja var­si­nai­nen jou­lu­päi­vä 7. päi­vä tam­mi­kuu­ta. Jou­lu­aa­ton ja jou­lu­päi­vän vä­li­se­nä yönä on ta­pa­na men­nä kirk­koon tai seu­ra­ta kir­kol­lis­ta toi­mi­tus­ta tele­vi­si­os­ta.

Useim­mis­ta län­si­mais­ta, esi­mer­kik­si Suo­mes­ta poi­ke­ten jou­lun­viet­to on ny­ky­ään kai­kin puo­lin mel­ko pel­kis­tet­tyä Ve­nä­jäl­lä, kos­ka se on lä­hin­nä kir­kol­li­nen juh­la, eikä se ole saa­nut maal­li­sia vai­kut­tei­ta ku­ten vaik­ka­pa suo­ma­lai­nen jou­lu tont­tui­neen ja po­roi­neen, Jou­lu­puk­kei­neen sekä lah­ja­vuo­ri­neen. Ve­nä­läi­set an­ta­vat jou­lu­na lah­jo­ja vain per­heen­jä­sen­ten kes­ken, ei­vät­kä kai­kil­le tu­tuil­le ja ka­ve­reil­le. Jou­lu­na ve­nä­läi­sil­lä on ta­pa­na pe­rin­tei­ses­ti toi­voa tu­le­val­le vuo­del­le on­nel­li­sia ta­pah­tu­mia tai vaik­ka­pa avio­puo­li­soa.

Or­to­dok­sit ovat paas­tos­sa mar­ras­kuun 28. päi­väs­tä tam­mi­kuun 6. päi­vän il­taan asti. Paas­ton tar­koi­tus on puh­dis­taa keho ja mie­li juh­laan val­mis­tau­tu­es­sa ru­koi­le­mal­la ja syö­mäl­lä puh­taam­min vält­tä­en liha- ja mai­to­tuot­tei­ta. Paas­ton ai­ka­na ei siis pal­jon kink­kua mais­tel­la, vaan suo­si­taan mm. kas­vis­ruo­kia. Jou­lu­aat­to­il­ta­na paas­to päät­tyy pe­rin­teen mu­kaan sil­loin, kun tai­vaal­la nä­kyy en­sim­mäi­nen yö­tai­vaan täh­ti. Paas­ton lo­put­tua saa siis syö­dä mitä ta­han­sa nor­maa­liin ta­paan. Jou­lu­pöy­däs­sä näh­dään pe­rin­tei­ses­ti si­kaa, jä­nis­tä, han­hea ja eri­lai­sia pii­rai­ta. Yh­teen­sä jou­lu­ruo­ka­la­je­ja on pe­rin­teen mu­kaan 13 eri­lais­ta, jois­ta jo­kais­ta kuu­luu mais­taa.

Jou­lun si­jaan ve­nä­läi­set juh­li­vat­kin uut­ta vuot­ta ura­kal­la, sil­loin lap­si­per­heis­sä vie­rai­lee Jou­lu­pu­kin si­jaan Pak­kas­ukko, joka tuo lah­jo­ja. Myös työ­pai­koil­la ja kou­luis­sa ja­e­taan lah­jo­ja ys­tä­vil­le ja muil­le tu­tuil­le. Uu­dek­si vuo­dek­si ko­tiin han­ki­taan kuu­si ja se ko­ris­tel­laan suu­ril­la ja vä­rik­käil­lä ko­ris­teil­la. Ko­tei­hin kut­su­taan su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä syö­mään herk­ku­ja not­ku­vas­ta pöy­däs­tä sekä ko­hot­ta­maan mal­ja uu­del­le vuo­del­le.

Pet­ra Komp­pu­la