Tsekin Joulu

Nikolaus

Jou­lu­kuun alus­sa, kuu­den­te­na päi­vä­nä, tule meil­le st. Ni­ko­laus. Ih­mi­set, jot­ka ha­lu­a­vat, vaih­ta­vat vaat­teet ja me­ne­vat ka­duil­le. Se pi­tää olla ryh­mä, jos­sa on vä­hin­tään kol­me ih­mis­ta, kos­ka siel­lä pi­tää olla Ni­ko­laus, pa­ho­lai­nen ja en­ke­li. Yleen­sä ryh­mäs­sä on kuu­si ih­mis­tä. Ne ih­mi­set sit­ten kä­ve­le­vät ka­duil­la ja pu­hu­vat nuo­ril­le lap­sil­le. He ky­sy­vät, onko se lap­si ol­lut kilt­ti koko vuo­den ja kun äiti sa­noo, että on nii Ni­ko­laus an­taa lap­sel­le kark­kia. Kun äiti sa­noo, että lap­si ei ole ol­lut kilt­ti, pa­ho­lai­nen ot­taa lap­sen hel­vet­tiin (piir­tää­vät hii­len kans­sa naa­mal­le). Yleen­sä äiti sa­noo, että lap­si on ol­lut kilt­ti niin lap­si saa kark­kia.

Adventti

Ad­vent­ti on nel­jä ker­tää Jou­lu­kuun ai­ka­na. Me­kin pol­tam­me nel­jää kynt­ti­lää, mut­ta meil­lä ei ole kynt­ti­lä­te­li­net­tä, mut­ta kynt­ti­lä­sep­pe­le, jos­sa kynt­ti­lät ovat. Sep­pe­le on yleen­sä teh­ty kuu­sen ok­sis­ta.

Jouluruoka

Jou­lu­ruo­ka­na syöm­me kala­keit­toa kar­pis­ta ja karp­pia pe­ru­na­sa­laa­tin kans­sa. Kun joku ei tyk­kää kar­pis­ta, hän syö ka­naa, loh­ta tai jo­tain muu­ta ka­laa. Pe­rin­ne, että kaik­ki syö­vät jou­lu­na karp­pia ei ole enää niin vah­va ja mo­net ih­mis­tä syö­vät ihan mitä tyk­kää­vät.

Ih­mi­set, jot­ka syö­vät karp­pia voi­vat os­taa joko karp­pin elos­sa tai kuol­lee­na Mo­lem­mat myy­dään ka­duil­la isois­sa äm­pä­reis­sä. Osto­pai­kal­la ih­mi­set voi­vat va­li­ta oman karp­pin­sa ja myy­jä voi tap­paa sen tai myy­dä elos­sa. Kun ih­mi­set os­ta­vat kar­pin elos­sa, yleen­sä se karp­pi sit­ten ui kyl­py­am­mees­sa. Just sen me teem­me mi­nun per­hees­sä­ni. Sit­ten me itse ko­to­na ta­pam­me sen kar­pin ja äiti pais­taa fi­leet.

Jou­lun juo­ma­na juom­me per­hees­sa­ni yleen­sä me­hua ja vii­niä, mut­ta mo­net ih­mi­set juo­vat var­mas­ti Co­ca­Co­la.

 Jouluaatto

Jou­lu­aat­to­na meil­lä on yleen­sä jo jou­lu­kuu­si ja sinä päi­vä­nä aa­mul­la ko­ris­te­lem­me sen. Äiti val­mis­taa jou­lu­ruo­kaa. Kes­ki­päi­väl­lä me­nem­me per­heen kans­sa joka vuo­si kau­pun­kiin, kat­so­maan, onko jo­ta­kin ta­pah­tu­mia ja myös kä­ve­le­mään jou­lu­to­ril­la kes­kus­tas­sa. Pra­han kes­kus­tas­sa on yleen­sä pal­jon ih­mi­siä, tu­ris­te­ja ja tšek­ki­läi­siä itse. Van­han Kau­pun­kin to­ril­la on yleen­sä suu­ri jou­lu­kuu­si, joka on kiin­nos­ta­va näh­dä. Kes­kus­tas­sa me­nem­me myös juo­maan kah­via tai syö­mään kak­kua. Ilta­päi­väl­lä, kun tu­lem­me ko­tiin, äiti jat­kaa ruu­an val­mis­tus­ta ja me au­tam­me tai kat­som­me jou­lu­sa­tu­ja tele­vi­si­os­sa, joi­ta on Tšek­keis­sä oi­ke­as­ti mon­ta jou­lun ai­ka­na.

Tsek­keis­sä meil­lä ei ole Jou­lu­puk­kia tai San­ta Clau­sia. Meil­lä on Jee­sus­lap­si, joka an­taa meil­le jou­lu­lah­jat. Kom­mu­nis­min ai­ka­na Ve­nä­läi­set ha­lu­a­vat, et­täa meil­lä­kin on San­ta Claus, mut­ta Tse­kin pe­rin­ne säi­lyi.

Il­lal­li­sen jäl­keen, joka on kel­lo seit­se­män, olem­me si­sa­rus­te­ni kans­sa yh­des­sä. Kun kuu­lem­me kel­lon, tie­däm­me, että Jee­sus­lap­si kävi ja jou­lu­kuu­sen alle il­mes­tyy pal­jon jou­lu­lah­jo­ja. Pie­ne­nä lap­se­nä kaik­ki us­ko­vat, että jou­lu­lah­jat an­taa Jee­sus­lap­si, mut­ta ei­vät tie­dä kuin­ka ne vain il­mes­ty­vät. (Ei kaik­ki­al­la ole sa­mo­ja Jou­lu­ta­po­ja ja voi olla aika mo­nia ero­ja, minä kir­joi­tin mi­nun per­hees­tä­ni)

Joulukirkko

Jou­lu­lah­jo­jen an­ta­mi­sen jäl­keen lau­lam­me jou­lu­lau­lut ja sit­ten kel­lo 12 il­lal­la me­nem­me kir­koon. Kaik­ki tsek­ki­läis­tä ei­vät mene kirk­koon, kos­ka Tse­keis­sä on kom­mu­nis­min ta­kia aika pal­jon ateis­te­ja. Se ei tar­koit­ta, että mi­nun per­hee­ni on us­ko­vai­nen, se on vain tapa.

Ma­tyáš Nebřenský