Giomin puhe

Huo­men­na on it­se­näi­syys­päi­vä ja minä olen yl­peä kir­joit­ta­es­sa­ni jo­tain teil­le. Rans­kas­sa meil­lä ei ole it­se­näi­syys­päi­vä. Olen nyt ol­lut Suo­mes­sa kol­me kuu­kaut­ta ja mä luu­len vie­lä että Suo­mi on yksi tosi mah­ta­va maa, pait­si kun bus­si ei odo­ta py­sä­kil­lä. Suo­ma­lai­set ih­mi­set ovat tosi ki­vo­ja ja ys­tä­väl­li­siä.

Mut­ta tei­dän kie­li on oi­kees­ti to­del­la vai­kea, olen iloi­nen että voin pu­hua vä­hän mut­ta ha­lu­ai­sin että se oli­si hel­pom­pi. Jos­kus mä ih­met­te­len kuin­ka te pys­tyt­te ym­mär­tää. Tie­dän, se on yksi ihan tyh­mä idea. Tot­ta kai te ym­mä­rät­te. Ajat­te­len että suo­men kie­len luo­ja ei ha­lu­a­nut että ulko­maa­lai­set pys­ty­vät op­pia suo­men kie­li sik­si hän päät­ti kek­siä yksi kie­li että ei ku­kaan, pait­si suo­ma­lai­sia, voi­si op­pia.

Suo­mi on kyl­mem­pi joka päi­vä. Yks viik­ko sit­ten läm­pö­ti­lä oli mel­kein 6 as­tet­ta, nyt on -15 as­tet­ta. En voi us­koa tämä niin no­pea vaih­to. Nyt Kuo­pio on val­ko­ses­sa ja se on niin kau­nis. Rans­kas­sa meil­lä on lun­ta tot­ta kai kos­ka meil­lä on pal­jon vuo­ria. Mut­ta kun se sa­taa lun­ta kau­pun­ges­sa, se jää vain yksi viik­ko ja sit­ten me­nee pois.

Suo­mi ei kos­kaan lo­pe­taa yl­lät­tää mi­nut. Olen 3 päi­viä sit­ten hiih­tä­nyt mun sis­kon kans­sa, me­nim­me jär­vel­le mut­ta se oli vä­hän pe­lot­ta­va kos­ka emme ol­lut var­mo­ja jos jää oli tar­pek­si kes­tä­vää. Kun olin Rans­kas­sa ja yri­tin ka­las­taa, mul­la en saa­nut ka­laa. Sit­ten toi­se­na päi­vä­nä, me­nin per­hen kans­sa met­sään ja mä yri­tin ka­las­taa, kala tuli 4 se­kun­tia myö­hem­min ! Uin jär­ves­sä mut­ta vaik­ka ke­säl­lä, jär­ven vesi on tosi kyl­mä !

Jo­tain ihan outo ja är­syt­tä­vä ta­pah­tui mi­nul­le : en­nen kuin mä tu­len Suo­meen mä osa­sin ihan hy­vin sak­saa mut­ta nyt että oon op­pi­nut suo­mea minä en pys­ty enää pu­hua sak­saa ! Unoh­din kaik­ki ! Se on ra­sit­ta­va kos­ka mul­la on pal­jon sak­sa­lai­sia ka­ve­rei­ta ! Kii­tok­sia kai­kil­le kun­nel­las­ta !