Kesän kello käy

Olen vii­mein­kin löy­tä­nyt so­pi­van käy­tön kou­lum­me opin­to-op­paal­le. Ta­ka­na ole­vaan ka­len­te­riin olen joka päi­väl­le kir­joit­ta­nut lu­vun, kuin­ka mon­ta päi­vää on jäl­jel­lä kesä­lo­maan. Tus­kin olen ai­noa, joka nii­tä las­kee. Tun­neil­la is­tu­mi­nen tun­tuu jo pel­käl­tä odot­ta­mi­sel­ta. Kel­lo lyö se­kun­te­ja alas päin, kuin 24:ssa. Muus­ta ei oi­kein voi­si pu­hu­a­kaan kuin tu­le­vas­ta kesä­lo­mas­ta. Kai­kil­la on var­mas­ti jo sen ver­ran ke­vät­tä rin­nois­sa. Tasa­puo­li­ses­ti mo­lem… jo­kai­sel­la.

Näis­tä ke­sän hel­tei­sis­tä kuu­mo­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta läpi on vie­lä pus­ket­ta­va ai­van pian al­ka­vas­ta koe­vii­kos­ta. Sat­tu­mal­ta kou­lu­vii­koil­le nap­sah­taa kai­kis­ta hel­tei­sim­mät ja pou­tai­sim­mat päi­vät. Koi­vut kuk­ki­vat ja lin­nut lau­la­vat. Kau­pun­gin vi­her­a­lu­eet täyt­ty­vät ka­ve­ruk­sis­ta ja pa­ris­kun­nis­ta. Ruo­ho on vih­re­ää ja lai­neet lip­la­ta­vat kal­li­o­ta vas­ten. Kau­nis kau­pun­kim­me piir­tyy ran­ta­mai­se­man edus­tal­la Kuo­pi­on­lah­des­sa. Ve­nei­tä li­puu ris­ti­li­put pe­räs­sä lie­hu­en. Taus­tal­la on maa­il­man­kuu­lu maa­merk­kim­me, Pui­jon tor­ni.

Pa­la­taan ta­kai­sin kou­lun pen­kil­le. On­han sitä jo tar­peek­si ku­lu­tet­tu, mut­ta onko kesä­lo­mas­sa mi­tään ne­ga­tii­vis­ta? Löy­tyy­hän ka­ve­rei­ta kou­lun ulko­puo­lel­ta­kin ja itse­o­pis­ke­lu on­nis­tuu tar­peen vaa­ties­sa vaik­ka Wiki­pe­di­as­ta. Te­ke­mi­nen voi olla kui­ten­kin vä­his­sä, var­sin­kin tääl­lä sa­tei­ses­sa Itä-Suo­mes­sa. Nyt kui­ten­kin näil­lä säil­lä ei tu­le­vaa kesä­lo­maa tun­nu voit­ta­van kou­lus­sa mi­kään. Siis­pä lak­kaan poh­ti­mas­ta mitä ne­ga­tii­vis­ta kesä­lo­mas­sa voi­si olla ja lo­pe­tan pää­kir­joi­tuk­se­ni kuin sei­nään.

Toi­vot­ta­vas­ti leh­ti pal­ve­lee pi­ris­tyk­se­nä vii­meis­ten kou­lu­tun­tien pa­ris­sa, ai­na­kin Ker­tun tun­neil­la leh­den lu­ke­mi­nen kän­ny­käl­lä ol­koon sal­lit­tua. Ko­keen ajak­si en mene lu­paa­maan mi­tään.

Hy­vää ke­sää!